Jotkin kirjat luetaan kerran. Bhagavad Gitaan palataan – säe kerrallaan, usein silloin, kun elämä on hiljentynyt tarpeeksi kuuntelemista varten. Se alkaa temppelin sijaan taistelukentältä, sotilaasta, joka ei saa itseään taistelemaan. Alla on kymmenen sen keskeistä ajatusta, joista jokainen on sidottu siihen säkeeseen, josta se on peräisin. Lue hitaasti. Se palkitsee.
Sinulla on oikeus suorittaa sinulle määrätyt velvollisuudet, mutta ei oikeutta tekojesi hedelmiin. Älä koskaan pidä itseäsi toimintasi tulosten aiheuttajana äläkä kiinny toimettomuuteen. — Bhagavad Gita 2:47
Bhagavad Gita, joka tarkoittaa sanskritiksi ”Herran laulua”, on hindulaisen perinteen kulmakivi. Tämä pyhä teksti, joka sisältyy laajaan Mahabharata-eepokseen, avautuu keskusteluna soturiprinssi Arjunan ja hänen vaununajajansa Krishnan välillä. Tarinassa Krishna paljastuu jumaluuden inkarnaatioksi. Suuren taistelun aattona Arjuna lamaantuu, koska hänen velvollisuutensa ja epäilyksensä repivät häntä eri suuntiin. Krishnan vastaus, joka lausutaan taistelua edeltävässä tauossa, on tekstin ydin – pitkä pohdiskelu toiminnasta, identiteetistä ja tarkoituksellisesta elämästä. Monille lukijoille se johdattaa henkisten patsaiden ja pyhien hahmojen maailmaan, jossa niitä säilytetään keskustelun hiljaisena muistutuksena.
Bhagavad Gitan 10 keskeistä ajatusta
-
Sielun kuolemattomuus. Gita opettaa harkittua suhdetta aisteihin – ei täydellistä pidättäytymistä, vaan nautinnon pitämistä kohtuuden rajoissa. Tekstin mukaan tällaisen itsekurin kautta alkaa hahmottaa ruumiin ja itsen välistä eroa. Tässä viitekehyksessä ymmärrys lievittää kuoleman pelkoa ja vetää rajan väliaikaisen fyysisen olemassaolomme ja sen välille, mitä Gita kutsuu todelliseksi, ikuiseksi olemukseksemme. Sanskrit: अन्तवन्त इमे देहा नित्यस्योक्ता: शरीरिण:। अनाशिनोऽप्रमेयस्य तस्माद्युध्यस्व भारत॥ (Luku 2, säe 18) Englanniksi: Vain aineellinen ruumis on katoavainen; sen sisällä oleva ruumiillistunut sielu on tuhoutumaton, mittaamaton ja ikuinen. Taistele siis, oi Bharatan jälkeläinen.
-
Kärsivällisyys ja dharma. Gita tarkastelee kärsivällisyyttä dharman – oikeamielisen toiminnan ja omien velvollisuuksien vakaan täyttämisen – kautta. Se pyytää meitä toimimaan tyynesti ja tasapainoisesti silloinkin, kun olosuhteet muuttuvat vaikeiksi. Sanskrit: कर्मण्येवाधिकारस्ते मा फलेषु कदाचन। मा कर्मफलहेतुर्भूर्मा ते सङ्गोऽस्त्वकर्मणि॥ (Luku 2, säe 47)
Englanniksi: Sinulla on oikeus suorittaa sinulle määrätyt velvollisuudet, mutta ei oikeutta tekojesi hedelmiin. Älä koskaan pidä itseäsi toimintasi tulosten aiheuttajana äläkä kiinny toimettomuuteen.
-
Jooga. Kun täytät velvollisuutesi, Gita sanoo, älä kiinnitä mieltäsi saavutettavaan hyötyyn. Voitonhimo nimetään tässä sisäiseksi pääviholliseksi. Nouse sen yläpuolelle ja kohtele menetystä ja voittoa, iloa ja surua, ystävää ja vihollista, kunniaa ja häpeää samalla tavalla. Tätä itsehillinnän taitoa teksti kutsuu joogaksi. Monet lukijat pitävät 108-helmiset japa-malat lähellä juuri tällaista vakaata, toistuvaa harjoitusta varten. Sanskrit: अनाश्रित: कर्मफलं कार्यं कर्म करोति य:। स संन्यासी च योगी च न निरग्निर्न चाक्रिय:॥ (Luku 6, säe 1)
Englanniksi: Se, joka suorittaa määrätyn velvollisuutensa riippumatta tekojensa hedelmistä, on todellinen sannyasi (luopuja) ja todellinen joogi – ei se, joka vain ei sytytä pyhää tulta eikä tee työtä.
-
Tarkoitus elämässä. Gitan mukaan jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen tarkoitus – swadharma –, joka vastaa hänen omaa luontoaan ja paikkaansa maailmassa. Teksti palaa yhä uudelleen siihen, että omat velvollisuudet täytetään omistautuneesti lopputuloksesta riippumatta. Se kutsuu tunnistamaan ja seuraamaan omaa kutsumusta vilpittömästi, lainaamatta jonkun toisen kutsua omakseen. Sanskrit: श्रेयान्स्वधर्मो विगुण: परधर्मात्स्वनुष्ठितात्। स्वधर्मे निधनं श्रेय: परधर्मो भयावह:॥ (Luku 3, säe 35)
Englanniksi: On paljon parempi täyttää oma luonnollinen, määrätty velvollisuutensa, vaikka siinä olisi puutteita, kuin suorittaa jonkun toisen määrätty velvollisuus täydellisesti. On parempi kuolla omaa velvollisuutta täyttäessään kuin seurata toisen tietä, joka on täynnä vaaroja.
-
Jumalalliset ilmentymät. Gitan omassa teologiassa jumaluus ymmärretään yhdeksi todellisuudeksi, joka ottaa monia muotoja – kyse on avatāra-ajatuksesta, jossa Jumala ilmestyy keskuuteemme jossakin näistä muodoista. Perinteessä tämä nähdään säikeenä, jonka ansiosta teksti voi puhutella eri uskontokuntia: opetuksena, jota minkä tahansa uskonnon seuraajat voivat tutkia ja kohdata omalla tavallaan. Sanskrit: यदा यदा हि धर्मस्य ग्लानिर्भवति भारत। अभ्युत्थानमधर्मस्य तदात्मानं सृजाम्यहम्॥ परित्राणाय साधूनां विनाशाय च दुष्कृताम्। धर्मसंस्थापनार्थाय सम्भवामि युगे युगे॥ (Luku 4, säkeet 7–8)
Englanniksi: Aina kun dharma alkaa vaipua unohduksiin ja adharma lisääntyy, ilmestyn itse. Synnytän itseni joka aikakaudella suojellakseni hyveellisiä, tuhotakseni pahantekijät ja palauttaakseni dharman.
Niille lukijoille, joita Gitan puhumat hahmot vetävät puoleensa, henkisten idolien ja alttarikoristeiden laajempi maailma tarjoaa konkreettisen tavan pitää perinne lähellä.
-
Karma. Gita opettaa, ettei jumaluus puutu elävien olentojen karmaan. Vanhaan kysymykseen – jos Jumala on olemassa, miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä? – teksti vastaa, että tässä viitekehyksessä tuotamme suuren osan siitä itse ja että valinnanvapautemme säilyy. Se lisää, että toiminta on hienovaraisempaa kuin miltä näyttää. Sanskrit: कर्मणो ह्यपि बोद्धव्यं बोद्धव्यं च विकर्मण:। अकर्मणश्च बोद्धव्यं गहना कर्मणो गतिः॥ (Luku 4, säe 17)
Englanniksi: Sinun on ymmärrettävä kaikkien kolmen luonne: suositeltu toiminta, väärä toiminta ja toimettomuus. Niitä koskeva totuus on syvällinen ja vaikeasti ymmärrettävä.
-
Vilpittömyys. Gita katsoo ulkoisten rituaalien ohi kohti tekojen ja omistautumisen taustalla olevaa vilpittömyyttä. Olipa ihminen luopuja tai perheenisä tai -äiti, tekstin mukaan juuri aito omistautuminen vie harjoitusta eteenpäin – todellinen henkisyys piilee aikomusten puhtaudessa eikä rituaalin muodossa. Yksinkertainen ele voi kantaa tätä: Om-tavu ja suitsuketikku merkitsevät vilpittömän puolituntisen alkua yhtä hyvin kuin suuri seremonia. Sanskrit: कर्मण्येवाधिकारस्ते... योग: कर्मसु कौशलम्॥ (Luku 2, säe 50)
Englanniksi: Se, joka on vakiintunut joogaan, toimii taitavasti ja tasapainoisesti hyläten sekä hyvät että huonot lopputulokset. Pyri siis joogaan – jooga on toiminnan taitoa.
-
Universaali energia. Luvussa 7 Krishna antaa yksityiskohtaisen kuvan jumaluudesta. Gita opettaa, että jokaisen atomin ja kaiken ympärillämme näkemämme alkuperä on jumaluus – tai tarkemmin sen energia – ja että meistä jokaisen lähde on sama. Teksti kutsuu meitä aistimaan tuon läsnäolon kaikkialla: tulessa, auringossa, kuussa ja jopa veden maussa. Sanskrit: अहमात्मा गुडाकेश सर्वभूताशयस्थित:। अहमादिश्च मध्यं च भूतानामन्त एव च॥ (Luku 10, säe 20)
Englanniksi: Oi Arjuna, olen kaikkien elävien olentojen sydämessä. Olen kaikkien olentojen alku, keskikohta ja loppu.
-
Kolme gunaa. Voisi kysyä: jos kaikki kaunis on jumalallista, entä haitalliset asiat? Krishnan vastaus on pysäyttävä. Gita opettaa, ettei luonnossa ole pysyvää hyvää ja pahaa – luonto on jumaluuden energiaa, ja tuo energia liikkuu kolmen ominaisuuden, kolmen gunan, kautta. Hyvyys (sattva) tuo tietoa, rauhaa ja tyytyväisyyttä. tuo levotonta halua ja pyrkimystä ja ajaa ihmisen uurastamaan päivä toisensa jälkeen. Tietämättömyys (tamas) turruttaa ihmisen passiivisuudella, raskaudella ja liiallisella unella. Sanskrit: सत्त्वं रजस्तम इति गुणा: प्रकृतिसम्भवा:। निबध्नन्ति महाबाहो देहे देहिनमव्ययम्॥ (Luku 14, säe 5) Englanniksi: Oi vahvakätinen Arjuna, aineellinen energia koostuu kolmesta gunasta (laadusta): sattvasta (hyvyys), rajaksesta (intohimo) ja tamaksesta (tietämättömyys). Nämä ominaisuudet sitovat ikuisen sielun katoavaiseen ruumiiseen.
-
Henkinen maailma. Krishna kuvaa henkistä valtakuntaa jumaluuden omaksi asuinsijaksi, jossa ei ole intohimoa eikä tietämättömyyttä – vain hyvyyttä ja rauhaa. Gita esittää tavoitteeksi sen, että jumaluutta rakkaudella muistavat voivat nähdä tämän valtakunnan kotinaan. Gitan mukaan rakkaus on sen perimmäinen merkitys ja viimeinen opetus – ja rakkaus syntyy muistamisesta. Siksi teksti päättyy opettamalla, kuinka jumaluuden voi pitää mielessä eikä antaa sen koskaan luisua pois. Sanskrit: ओमित्येकाक्षरं ब्रह्म व्याहरन्मामनुस्मरन्। य: प्रयाति त्यजन्देहं स याति परमां गतिम्॥ (Luku 8, säe 13)
Englanniksi: Se, joka lähtee ruumiista muistaen Minut, korkeimman persoonallisuuden, ja lausuen Om-tavun, saavuttaa korkeimman päämäärän.
Bhagavad Gitan kestävä vaikutus moderniin joogaan
Bhagavad Gita on yksi modernin joogan filosofisista perustuksista. Näin sen ajatukset muovaavat yhä harjoitusta.
Kokonaisvaltainen lähestymistapa
Gita korostaa mielen, kehon ja hengen yhteenkuuluvuutta. Asanoiden (asentojen), pranayaman (hengitysharjoitusten) ja meditaation on tarkoitus toimia yhdessä, ei erillään. Äänimaljan ottaminen käteen mielen rauhoittamiseksi ennen lukemista tai ennen istumaharjoitusta on pieni tapa kunnioittaa tätä kokonaisuutta – ääni merkitsee rajaa tekemisen ja olemisen välillä.
Henkinen yhteys
Gita kutsuu meitä näkemään joogan tienä sisäiseen yhteyteen, ei vain fyysiseen kuntoon. Kun harjoitus syvenee, tekstin mukaan syvenee myös yhteyden kokemuksemme – itseemme ja johonkin itseämme suurempaan.
Eettiset ohjeet
Gitan painotus dharmaan ulottuu harjoituksen etiikkaan. Hyvät opettajat pyrkivät luomaan osallistavia ja kunnioittavia tiloja, joissa jokaisen rajoja kunnioitetaan niitä ylittämättä.
Pranayama
Hengityksen hallinta – pranayama – kulkee läpi Gitan vakauden kuvauksen. Moderniin harjoitukseen kuuluu monenlaisia hengitystekniikoita, jotka kokoavat keskittymistä ja tarkkaavaisuutta; sama säie kulkee läpi tekstin.
Aktiivisen ja mietiskelevän elämän tasapaino
Gita puhuu tasapainoisen elämän puolesta: toiminta (karma-jooga) yhdistyy itsetutkiskeluun ja hiljaisuuteen. Joogaharjoitus heijastaa tätä tarjoamalla sekä dynaamista liikettä että hiljaisia, meditatiivisia osioita. Jotkut lukijat pitävät jooga- ja meditaatiohahmoja harjoitustilassaan muistuttamassa tästä tasapainosta.
Yhteys perinteeseen
Gitan lukeminen antaa harjoittajalle mahdollisuuden liittyä asentojen taustalla olevaan pitkään historiaan ja filosofisiin juuriin – kokea harjoitus osana jotakin mattoa vanhempaa ja sitä laajempaa.
Lopuksi
Gitan kestävä voima syntyy siitä, kuinka helposti sen viisaus kulkee mukana – sitä luettiin taistelukentällä kolme vuosituhatta sitten, sitä luetaan makuuhuoneessa tänään, ja kysymykset ovat tuskin muuttuneet. Teksti viitoittaa vakaampaa tapaa toimia maailmassa: tee oma työsi hyvin, hellitä otettasi lopputuloksesta ja palaa usein sen äärelle, millä on merkitystä. Kohtasitpa sen joogamatolla tai hiljaisessa puolituntisessa kirja avoinna, Gita tarjoaa yhä saman kutsun – elää hieman tietoisemmin kuin edellisenä päivänä.
Jos lukeminen muuttuu harjoitukseksi, muutama hiljainen esine voi kulkea rinnallasi: santelipuu- ja hartsisuitsukkeet hiljaiseen rituaaliin, käsintehty päiväkirja omille swadharmaa koskeville pohdinnoillesi tai käsin veistetyt Buddha-patsaat mietiskelynurkkaukseen. Lisää löydät henkisten työkalujen ja rituaalituotteiden laajasta valikoimasta – Gitan hengessä valituista esineistä, jotka toimivat harjoituksen kumppaneina eivätkä oikoteinä sen ympäri.
