Jotkut kirjat luetaan kerran. Bhagavad Gita on sellainen, johon palaa yhä uudelleen – säe kerrallaan, usein silloin kun elämä on hiljentynyt kuuntelemaan. Se ei avaudu temppelissä vaan taistelukentällä, sotilaasta, joka ei kykene taistelemaan. Seuraava ei ole saarna vaan keskustelu: miten toimia, kun tie eteenpäin on epäselvä, miten pysyä vakaana, kun kaikki vetää sinua eri suuntiin, miten löytää oma tarkoitus ja pitää siitä kiinni. Alla on kymmenen sen keskeistä ajatusta, jokainen juurtunut siihen säkeeseen, josta se on peräisin. Lue ne hitaasti. Ne palkitsevat sen.
Sinulla on oikeus suorittaa määrätyt velvollisuutesi, mutta et ole oikeutettu toimiesi hedelmiin. Älä koskaan pidä itseäsi toimintojesi tulosten aiheuttajana, äläkä kiinny toimettomuuteen. — Bhagavad Gita 2:47
Bhagavad Gita, joka sanskritiksi tarkoittaa "Herralle laulu", on hindulaisuuden kulmakivi. Tämä pyhä teksti, joka on osa eeppistä Mahabharataa, avautuu dialogina soturiprinsessa Arjunan ja hänen vaununkuljettajansa Krishnan välillä, joka tarinassa paljastuu jumalalliseksi inkarnaatioksi. Suuren taistelun edellä Arjuna lamaantuu, revittynä velvollisuutensa ja epäilynsä välillä. Krishnan vastaus, puhuttu taistelun tauolla, on tekstin ydin – pitkä meditatiivinen pohdinta toiminnasta, identiteetistä ja tarkoituksellisesta elämästä. Monille lukijoille se yhdistyy henkisiin patsaisiin ja pyhiin hahmoihin, joita säilytetään hiljaisena muistutuksena keskustelusta.
Bhagavad Gitan 10 keskeistä ajatusta
-
Sielun kuolemattomuus. Gita opettaa maltillista suhdetta aisteihin – ei täydellistä kieltäytymistä, vaan nautinnon pitämistä kohtuudessa. Tämän itsekurin kautta teksti sanoo, että alkaa tunnistaa kehon ja minän eron. Tässä viitekehyksessä ymmärrys lievittää kuoleman pelkoa, vetäen rajaa väliaikaisen fyysisen olemassaolomme ja sen välillä, mitä Gita kutsuu todelliseksi, ikuiseksi olemukseksemme. Sanskrit: अन्तवन्त इमे देहा नित्यस्योक्ता: शरीरिण:। अनाशिनोऽप्रमेयस्य तस्माद्युध्यस्व भारत॥ (Luku 2, säe 18) Suomeksi: Vain aineellinen ruumis on katoava; ruumiillistunut sielu sisällä on tuhoutumaton, mittaamaton ja ikuinen. Siksi taistele, oi Bharat-sukuinen.
-
Kärsivällisyys ja dharma. Gita kehystää kärsivällisyyden dharman kautta – oikeamielisen toiminnan ja vakaasti suoritettujen velvollisuuksien. Se kehottaa toimimaan tasapainoisesti ja tyynesti, vaikka olosuhteet vaikeutuisivat. Sanskrit: कर्मण्येवाधिकारस्ते मा फलेषु कदाचन। मा कर्मफलहेतुर्भूर्मा ते सङ्गोऽस्त्वकर्मणि॥ (Luku 2, säe 47)
Suomeksi: Sinulla on oikeus suorittaa määrätyt velvollisuutesi, mutta et ole oikeutettu toimiesi hedelmiin. Älä koskaan pidä itseäsi toimintojesi tulosten aiheuttajana, äläkä kiinny toimettomuuteen.
-
Jooga. Kun teet velvollisuutesi, Gita sanoo, älä kiinnitä mieltäsi voittoon. Voiton himo nimetään tässä sisäiseksi pääviholliseksi. Nouse sen yläpuolelle ja kohtele tappiota ja voittoa, iloa ja surua, ystävää ja vihollista, kunniaa ja häpeää tasavertaisesti. Tämä itsehillinnän taito on se, mitä teksti kutsuu joogaksi. Monet lukijat pitävät 108 helmen japa malaa lähellä juuri tätä vakaata, toistuvaa harjoitusta varten. Sanskrit: अनाश्रित: कर्मफलं कार्यं कर्म करोति य:। स संन्यासी च योगी च न निरग्निर्न चाक्रिय:॥ (Luku 6, säe 1)
Suomeksi: Se, joka suorittaa määrätyn velvollisuutensa riippumatta toimien hedelmistä, on todellinen sannyasi (luopuja) ja todellinen joogi – ei se, joka vain ei sytytä pyhää tulta eikä tee työtä.
-
Elämän tarkoitus. Gitan mukaan jokaisella on ainutlaatuinen tarkoitus – swadharma – joka sopii heidän luonteeseensa ja paikkaansa maailmassa. Teksti palaa yhä uudelleen oman velvollisuuden omistautuneeseen täyttämiseen, riippumatta lopputuloksesta. Se on kutsu tunnistaa ja seurata omaa kutsumustaan vilpittömästi ja lainaamatta toisen polkua. Sanskrit: श्रेयान्स्वधर्मो विगुण: परधर्मात्स्वनुष्ठितात्। स्वधर्मे निधनं श्रेय: परधर्मो भयावह:॥ (Luku 3, säe 35)
Suomeksi: On paljon parempi suorittaa oma luonnollinen määrätty velvollisuus, vaikka siinä olisi puutteita, kuin suorittaa toisen määrätty velvollisuus täydellisesti. Itse asiassa on parempi kuolla oman velvollisuuden täyttämisessä kuin seurata toisen polkua, joka on vaarallinen.
-
Jumalalliset ilmentymät. Gitan teologiassa jumalallinen ymmärretään yhtenä todellisuutena, joka ottaa monia muotoja – ajatus avatārasta, Jumalasta ilmestymässä meille yhtenä näistä hahmoista. Perinteen sisällä tätä luetaan langaksi, joka antaa tekstin puhua eri uskontojen välillä: opetukseksi, jota voi tutkia minkä tahansa uskonnon seuraaja, kukin omalla tavallaan. Sanskrit: यदा यदा हि धर्मस्य ग्लानिर्भवति भारत। अभ्युत्थानमधर्मस्य तदात्मानं सृजाम्यहम्॥ परित्राणाय साधूनां विनाशाय च दुष्कृताम्। धर्मसंस्थापनार्थाय सम्भवामि युगे युगे॥ (Luku 4, säkeet 7–8)
Suomeksi: Milloin milloinkin dharma alkaa kadota ja adharma lisääntyä, minä ilmestyn. Syntyessäni jokaisella aikakaudella suojaan hyvät, tuhoan pahantekijät ja palautan dharman.
Niille, joita kiehtovat Gitan mainitsemat hahmot, laajempi maailma henkisistä patsaista ja alttariosista tarjoaa konkreettisen tavan pitää perinnettä lähellä.
-
Karma. Gita opettaa, että jumalallinen ei puutu elävien olentojen karmoihin. Vanhaan kysymykseen – jos Jumala on olemassa, miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä? – teksti vastaa, että tässä viitekehyksessä me itse olemme monen kärsimyksen tekijöitä, ja että valinnanvapaus on säilynyt. Toiminta on, se lisää, hienovaraisempaa kuin miltä näyttää. Sanskrit: कर्मणो ह्यपि बोद्धव्यं बोद्धव्यं च विकर्मण:। अकर्मणश्च बोद्धव्यं गहना कर्मणो गतिः॥ (Luku 4, säe 17)
Suomeksi: Sinun on ymmärrettävä kaikkien kolmen luonne – suositeltu toiminta, väärä toiminta ja toimettomuus. Näiden totuus on syvällinen ja vaikea käsittää.
-
Aitous. Gita katsoo ulkoisten rituaalien taakse, kohti aitoutta toimien ja omistautumisen takana. Luopuja tai perheenisä, teksti sanoo, aito omistautuminen kantaa harjoituksen eteenpäin – todellinen henkisyys on puhtaissa aikomuksissa, ei rituaalin muodossa. Yksinkertainen ele voi sisältää tämän: äänne Om ja suitsuke merkitsevät vilpittömän puolituntisen alun yhtä hyvin kuin suuri seremonia. Sanskrit: कर्मण्येवाधिकारस्ते... योग: कर्मसु कौशलम्॥ (Luku 2, säe 50)
Suomeksi: Se, joka on vakiintunut joogaan, suorittaa toiminnan taidolla ja tasapainolla, hyläten sekä hyvät että huonot seuraukset. Siksi pyri joogaan – jooga on taitoa toiminnassa.
-
Universaali energia. Luvussa 7 Krishna antaa yksityiskohtaisen kuvan jumalallisesta. Gita opettaa, että jokaisen atomin ja kaiken ympärillämme olevan alkuperä on jumalallinen – tai pikemminkin sen energia – ja että jokaisen meistä lähde on sama. Teksti kutsuu aistimaan tuon läsnäolon kaikkialla: tulessa, auringossa, kuussa, jopa veden maussa. Sanskrit: अहमात्मा गुडाकेश सर्वभूताशयस्थित:। अहमादिश्च मध्यं च भूतानामन्त एव च॥ (Luku 10, säe 20)
Suomeksi: Oi Arjuna, olen kaikkien elävien olentojen sydämessä. Olen kaikkien olentojen alku, keskikohta ja loppu.
-
Kolme gunaa. Saattaa kysyä: jos kaikki kaunis on jumalallista, entä haitalliset asiat? Krishnan vastaus on vaikuttava. Luonnossa, Gita opettaa, ei ole kiinteää hyvää ja pahaa – luonto on jumalallisen energiaa, ja tuo energia liikkuu kolmen laadun, kolmen gunan, kautta. Hyvyys (Sattva) tuo tietoa, rauhaa ja tyytyväisyyttä. Intohimo (Rajas) tuo levotonta halua ja pyrkimystä, ajaen ihmistä uurastamaan päivästä toiseen. Tietämättömyys (Tamas) turruttaa ihmisen hitaudella, raskaudella ja liialla unella. Sanskrit: सत्त्वं रजस्तम इति गुणा: प्रकृतिसम्भवा:। निबध्नन्ति महाबाहो देहे देहिनमव्ययम्॥ (Luku 14, säe 5) Suomeksi: Oi mahtikätinen Arjuna, aineellinen energia koostuu kolmesta gunasta (tilasta) – sattva (hyvyys), rajas (intohimo) ja tamas (tietämättömyys). Nämä tilat sitovat ikuisen sielun katoavaan ruumiiseen.
-
Henkinen maailma. Krishna kuvaa henkistä valtakuntaa jumalallisen omana asuinpaikkana, jossa ei ole intohimoa eikä tietämättömyyttä – vain hyvyyttä ja rauhaa. Gita asettaa tavoitteeksi tämän: ne, jotka muistavat jumalallisen rakkaudella, teksti osoittaa tämän valtakunnan heidän kodikseen. Rakkaus on Gitan mukaan sen lopullinen merkitys ja viimeinen oppi – ja rakkaus syntyy muistamisesta, minkä vuoksi teksti päättyy opetukseen siitä, miten jumalallisen voi pitää mielessään eikä koskaan päästää irti. Sanskrit: ओमित्येकाक्षरं ब्रह्म व्याहरन्मामनुस्मरन्। य: प्रयाति त्यजन्देहं स याति परमां गतिम्॥ (Luku 8, säe 13)
Suomeksi: Se, joka lähtee ruumiista muistamalla minut, Korkeimman Persoonallisuuden, ja lausuen äänteen Om, saavuttaa korkeamman päämäärän.
Bhagavad Gitan kestävä vaikutus nykyaikaiseen joogaan
Bhagavad Gita on yksi nykyaikaisen joogan filosofisista perustuksista. Näin sen ajatukset muovaavat harjoitusta edelleen.
Holistinen lähestymistapa
Gita korostaa mielen, kehon ja hengen yhteyttä. Asanat (asennot), pranayama (hengitysharjoitukset) ja meditaatio on tarkoitettu toimimaan yhdessä, ei erillään. Laulukupin käyttäminen mielen rauhoittamiseen ennen lukemista tai istuntoa on pieni tapa kunnioittaa tätä kokonaisuutta – ääni merkitsee rajaa tekemisen ja olemisen välillä.
Henkinen yhteys
Gita kutsuu näkemään joogan polkuna sisäiseen yhteyteen, ei pelkästään fyysiseen kuntoon. Harjoituksen syventyessä myös suhteen tunne – itseemme ja johonkin suurempaan – syvenee, tekstin mukaan.
Eettiset ohjeet
Gitan painotus dharmassa ulottuu harjoituksen etiikkaan. Hyvät opettajat pyrkivät luomaan osallistavia, kunnioittavia tiloja, kunnioittaen jokaisen rajat sen sijaan, että ne ylitettäisiin.
Pranayama
Hengityksen hallinta – pranayama – kulkee Gitan kuvauksen läpi vakaudesta. Nykyaikainen harjoitus yhdistää erilaisia hengitystekniikoita keskittymisen ja huomion keräämiseksi, samaa lankaa, jota teksti seuraa.
Tasapaino aktiivisen ja mietiskelevän elämän välillä
Gita puolustaa tasapainoista elämää: toiminta (karma jooga) yhdistettynä itsetutkiskeluun ja hiljaisuuteen. Joogaharjoitus heijastaa tätä, tarjoten sekä dynaamista liikettä että rauhallisia, meditaatioon perustuvia osia. Jotkut lukijat pitävät jooga- ja meditaatiohahmoja harjoitustilassaan muistutuksena tästä tasapainosta.
Yhteys perinteeseen
Gitan lukeminen antaa harjoittajalle yhteyden pitkään historiaan ja filosofisiin juuriin asanoiden takana – tuntea harjoituksen osana jotain vanhempaa ja laajempaa kuin joogamatto.
Yhteenveto
Gitan kestävä ote johtuu sen viisauden siirrettävyydestä – luettu kolmen vuosituhannen takaisella taistelukentällä, luettu makuuhuoneessa tänään, ja kysymykset muuttuvat vain vähän. Teksti osoittaa vakaampaan tapaan toimia maailmassa: tehdä oma työ hyvin, löysätä otetta lopputuloksesta, palata usein siihen, mikä on tärkeää. Kohtaako sen joogamatolla tai hiljaisena puolituntisena kirja avoinna, Gita tarjoaa aina saman kutsun – elää hieman tietoisemmin kuin edellisenä päivänä.
Jos lukemisesta muodostuu harjoitus, muutama hiljainen esine voi pitää seuraa matkalla: sandalpuu- ja hartsi-suitsuke hiljaiseen rituaaliin, käsintehty muistikirja omille pohdinnoille swadharmasta tai käsin veistetyt hahmot käsin veistetyistä Buddha-patsaista mietiskelevään nurkkaan. Löydät lisää laajemmasta henkisten työkalujen ja rituaalitarvikkeiden maailmasta – valittuna, kuten Gita neuvoo, harjoituksen kumppaneiksi eikä oikoteiksi sen ohi.
