Useimmat meistä tulevat joogaan kehon kautta — matto levitettynä hiljaiseen huoneeseen, asento pidettynä kunnes hengitys tasaantuu. Silti perinne pitää sisällään asanoiden takana jotain laajempaa: kokonaisen tavan kiinnittää huomiota, kulkea päivän läpi hieman huolellisemmin. Kartta tälle on vanha ja lempeä. Se ei vaadi sinulta kaikkea kerralla.
Jooga ulottuu paljon pidemmälle kuin pelkkä fyysinen harjoitus. Sen vanhempi ydin elää joogan kahdeksassa haarassa, jotka on esitetty Patanjalin Yoga Sutras -teoksessa. Tämä kahdeksanosainen polku — Ashtanga, sanskritin sanoista ashta (kahdeksan) ja anga (haara) — kokoaa koko harjoituksen yhdeksi rauhalliseksi muodoksi, jossa keho on vain ensimmäinen ovi.
Joogan kahdeksan haaraa
Kahdeksan haaraa tarjoavat kehyksen vakaalle kasvulle, sisäiselle ja ulkoiselle. Ne eivät ole askelia, jotka on noustava järjestyksessä, vaan yhden elävän kokonaisuuden osia — joita tutkitaan ja kudotaan osaksi elämää ajan myötä. Ajattele useimpien kohtaamaa asento-osaa sisäänkäyntinä, ei koko talona.
- Yama (eettiset periaatteet). Periaatteet, jotka ohjaavat tapaamme kohdata ympäröivä maailma — väkivallattomuus (ahimsa), totuudenmukaisuus (satya), varastamattomuus (asteya), energian oikea käyttö ja itsehillintä (brahmacharya) sekä omistamattomuus (aparigraha).
- Niyama (henkilökohtaiset ohjeet). Harjoitukset, jotka kehittävät sisäistä kurinalaisuutta ja itsekunnioitusta — puhtaus (saucha), tyytyväisyys (santosha), kurinalainen ponnistus (tapas), itsensä tutkiminen (svadhyaya) ja antautuminen korkeammalle tarkoitukselle (Ishvara Pranidhana).
- Asana (asennoituminen). Jooga-asennot, jotka ovat lännessä tutuin osa joogaa — fyysiset asennot, jotka vakauttavat kehoa, helpottavat sitä ja valmistelevat istumiseen.
- Pranayama (hengitysharjoitus). Hengityksen kanssa työskentely, tunnistaen kuinka läheisesti se liittyy mielentilaamme ja tunteisiimme.
- Pratyahara (aistien vetäytyminen). Aistien kääntäminen sisäänpäin, pois ulkoisten ärsykkeiden vetovoimasta.
- Dharana (keskittyminen). Tarkkaavaisuuden kokoaminen yhteen pisteeseen — hengitykseen, mantraan, esineeseen — ja sen ylläpitäminen.
- Dhyana (meditaatio). Tila, jossa mieli on rauhallinen ja vaivaton syventyminen.
- Samadhi (syventyminen). Patanjalin järjestelmässä haara, johon polku etenee — syvä hiljaisuus, jossa tavallinen erillisyyden tunne katoaa.
Kahdeksan haaran historiallinen tausta
Kahdeksan haaraa asetti Maharishi Patanjali hänen merkittävässä teoksessaan, Yoga Sutras, joka ajoittuu yleensä noin vuoteen 400 jKr. Sana sutra tarkoittaa 'langettaa tai kutoa', vihje siitä, miten nämä noin 195–196 aforismia — lyhyitä, tiiviitä sanontoja — kytkeytyvät toisiinsa muodostaen kokonaisfilosofian.
Joogasutrat jakautuvat neljään osaan. Toinen, Sadhana Pada (henkisen harjoituksen kirja), luettelee kahdeksan haaraa Sutra 2.29:ssa. Patanjali tarjoaa kahdeksan haaraa polkuna lievittää ihmisen kärsimystä ja edetä kohti itsensä toteuttamista. Perinne kuvaa tämän liikkeen syvimmät vaiheet omissa vaiheissaan: ensimmäinen absorptio (savikalpa, tai samprajnata samadhi), joka pitää vielä hiljaisen subjektin ja objektin tunteen, avautuen kohti täydellisempää absorptiota (nirvikalpa, tai asamprajnata samadhi), jossa kaivalya — vapautus — nimetään polun ilmoitetuksi päämääräksi.
Kahdeksan haaran alkuperäinen sanskriti, kuten Sutra 2.29:ssa, kuuluu:
यमनियमासनप्राणायामप्रत्याहारधारणाध्यानसमाधयोऽष्टावङ्गानि ॥ २.२९॥
(Yama niyama asana pranayama pratyahara dharana dhyana samadhi ashtau angani || 2.29 ||)
Yhdessä nämä kahdeksan haaraa kuvataan mielen, kehon ja hengen harmonian viljelyksi, vetäen harjoittajaa kohti rauhallista hyvinvoinnin ja vapauden tunnetta.
Yama — eettiset normit
Joogapolku alkaa perinteen mukaan Yamasta: eettisistä periaatteista, jotka muovaavat tapaamme kohdata ympäröivä maailma. Nämä eivät ole niinkään sääntökokoelma kuin kasvava elämäntapa. Yama kutsuu vakaaseen sisäiseen kurinalaisuuteen, kehitykseen vaatimuksen sijaan, pyytäen meitä ilmentämään arvoja kuten:
- Ahimsa (अहिंसा). Väkivallattomuus ja myötätunto ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.
- Satya (सत्य). Totuudenmukaisuus ja rehellisyys puheessa ja kanssakäymisessä muiden kanssa.
- Asteya (अस्तेय). Varastamattomuus — ei vain omaisuudesta, vaan myös ajasta, energiasta ja ideoista.
- Brahmacharya (ब्रह्मचर्य). Klassisesti pidättyväisyys ja elinvoiman oikea käyttö; nykyään yleisesti harjoitettu kohtuullisuutena ja aistien itsehillintänä.
- Aparigraha (अपरिग्रह). Ahneuden ja kiinnittymisen puute — löytää tyytyväisyys siihen, mitä meillä on, ilman loputonta keräämistä.
Niyama — henkilökohtaiset harjoitukset
Niyama, toinen haara, kääntää huomion sisäänpäin, henkilökohtaisiin harjoituksiin, jotka hienosäätävät luonnetta ja päättäväisyyttä. Kun Yama katsoo ulospäin, Niyama katsoo kotiin. Viisi Niyamaa ovat:
- Saucha (शौच). Puhtaus — kehon, mutta myös mielen ja puheen.
- Santosha (संतोष). Tyytyväisyys — löytää helppous siitä, mikä on, ja arvostaa nykyhetkeä.
- Tapas (तपस्). Kurinalainen ponnistelu ja sinnikkyys — vakaasti sitoutumisen lämpö.
- Svadhyaya (स्वाध्याय). Itsetutkiskelu — tekstien lukemista, omien ajatusten ja tekojen pohdiskelua, itsensä rehellisempää tuntemista.
- Ishvara Pranidhana (ईश्वरप्रणिधान). Tekstissä antautuminen jumalalliselle — laajasti tulkittuna korkeammalle voimalle, syvemmälle tarkoitukselle tai yksinkertaisesti hallinnan tarpeen luopumiselle.
Niyama on hiljaista, päivittäistä työtä. Monet kokevat, että päiväkirjan pitäminen itseopiskelua ja pohdintaa varten antaa Svadhyayalle paikan elää — paikan huomata, mikä toistuu ja mikä muuttuu.
Asana — fyysiset asennot
Asana, jooga lännessä tunnetuin muoto, on fyysisten asentojen harjoittamista. Sana tulee sanskritin sanasta 'istuin' ja tarkoitti alun perin vakaata istuma-asentoa — kehoa, joka on tarpeeksi rauhallinen istuakseen ja hengittääkseen.
Monet asennot sopivat meditaatioon, mutta asanan ydin on löytää sellainen — Sthira Sukhasana — joka antaa olla vakaa, mukava ja liikkumaton. Vakaa tyyny istumiseen voi tehdä eron istumisen ja mukavan istumisen välillä — ja usein juuri tuo pieni ero ratkaisee, istutko uudelleen huomenna.
Syvemmällä tasolla asana tarkoittaa mielen, kehon ja hengityksen yhdistämistä. Asennon pitäessä huomio siirtyy kehon pinnalta hiljaisempaan sisäiseen tilaan.
On hyvä muistaa, että asana on vain yksi kahdeksasta haarasta. Se tarjoaa paljon itsessään — mutta perinteen mukaan täydellisempi muutos tulee, kun kaikki kahdeksan harjoitetaan yhdessä.
Pranayama — hengitysharjoitus
Pranayama, neljäs haara, työskentelee hengityksen kanssa. Sana juontaa juurensa kahdesta sanskritin sanasta: prana, joka tarkoittaa 'hengitystä' tai 'elämänvoimaa', ja ayama, joka tarkoittaa 'laajentamista' tai 'säätelyä'.
Hengitys on lähellä mieltä. Pranayama tunnistaa tämän yhteyden ja työskentelee sen kanssa lempeästi — ja perinteen mukaan hengityksen sääteleminen tuo rauhaa, keskittymistä ja vakautta. Monet haluavat ensin tuoksuttaa ilmaa, ehkä muutamalla tipalla eteeristä öljyä hengitysharjoitukseen, jotta aistit tietävät, että on aika hidastaa.
Tekniikoita on monia, jokaisella oma luonteensa. Yleisimpiä ovat muun muassa:
- Ujjayi Pranayama (voittava hengitys). Kurkun lievä kaventuminen luo pehmeän, meren aaltojen kaltaisen äänen jokaisella sisään- ja uloshengityksellä.
- Nadi Shodhana (vaihtoehtoinen sierainhengitys). Hengitys tapahtuu vuorotellen toisesta sieraimesta; perinteen mukaan tämä tasapainottaa kehon kahta puolta.
- Kapalbhati (kallonhohtoinen hengitys). Voimakkaampi tekniikka, jossa on nopeita, voimakkaita uloshengityksiä ja passiivisia sisäänhengityksiä.
Harjoittajat kuvailevat pranayamaa tapana hiljentää mieli ja vakauttaa energiaa. Hengityksen kanssa työskennellessä myös muu harjoitus usein rauhoittuu.
Pratyahara — aistien vetäytyminen
Pratyahara, viides haara, on aistien vetäminen sisäänpäin, pois maailman jatkuvasta vetovoimasta. Se tarkoittaa häiriöiden otteen löysentämistä ja huomion kääntämistä sisäiseen maisemaan.
Pratyaharan harjoittamiseen on useita tapoja, kuten:
- Pehmeä katse yhteen pisteeseen (Trataka). Silmien lepääminen esineessä — perinteisesti yksittäisessä kynttilän liekissä — mielen kokoamiseksi ja häiriöiden poistamiseksi.
- Silmien sulkeminen ja hengityksen seuraaminen. Yksinkertainen harjoitus, joka kiinnittää huomion sisäänpäin ja kehittää sisäistä tietoisuutta.
- Ulkoisen äänen päästämistä irti. Harjoittelu hiljaisessa paikassa tai korvatulppien käyttö ulkoisen melun pehmentämiseksi.
Pratyahara on luonnollinen kynnys polulla — se valmistaa tietä seuraavalle syvemmälle hiljaisuudelle. Jotkut merkitsevät tämän kynnyksen suitsukkeilla harjoituksen alkamisen merkiksi, pienenä merkkinä siitä, että tämä aika on erikseen varattu.
Dharana — keskittyminen
Dharana, kuudes haara, on keskittynyt tarkkaavaisuus: huomion suuntaaminen yhteen pisteeseen — hengitykseen, mantraan, esineeseen — ja sen pitäminen siellä.
Dharana harjoittaa mieltä pysymään ja vastustamaan häiriöiden harhautusta. Juuri tuo vakaus tekee syvemmän meditaation mahdolliseksi. Harjoittamiseen on useita tapoja, kuten:
- Mantran toistaminen. Hiljaa tai ääneen toistetaan sana tai lause — 'Om' tai henkilökohtainen vahvistus. Japa mala mantran tahdin seuraamiseen antaa käsille tekemistä samalla kun mieli pysyy äänessä.
- Hengityksen seuraaminen. Sen luonnollisen virtauksen tarkkailu ilman yrittämistä muuttaa sitä.
- Kuvan pitäminen mielessä. Mielen lepääminen mielikuvassa — kukka, symboli, mandala.
Dhyana — meditaatio
Dhyana, seitsemäs haara, on rauhallinen meditaatioon uppoutuminen. Tässä mieli keskittyy vaivattomasti, ja ajatusten ja huolien puhe alkaa helpottaa.
Dhyanaa kutsutaan usein lännessä yksinkertaisesti 'meditaatioksi', mutta perinne tarkoittaa enemmän kuin vain hiljaa istumista. Se kuvaa tilaa, jossa huomio on hiljainen ja koottu, ja tavallinen erillisen minän tunne ohenee. Monet harjoittajat kokevat, että ääni mielen rauhoittamiseksi ennen meditaatiota auttaa siirtymässä — laulukupin tasainen sävel, joka soitetaan istunnon alussa ja lopussa, antaa harjoitukselle selkeän reunan.
