Useimmat meistä löytävät joogan kehon kautta: hiljaisessa huoneessa levitetään matto ja pidetään asentoa, kunnes hengitys tasaantuu. Silti perinne kätkee näiden asentojen taakse jotakin laajempaa: kokonaisen tavan kiinnittää huomiota ja kulkea päivän halki hieman tietoisemmin. Sen kartta on vanha ja lempeä. Se ei vaadi sinulta kaikkea kerralla.
Jooga ulottuu paljon fyysistä harjoittelua laajemmalle. Sen vanhempi ydin elää joogan kahdeksassa osa-alueessa, jotka Patanjali kirjasi Joogasutrissa. Tämä kahdeksanosainen polku, Ashtanga, sanskritin sanoista ashta (kahdeksan) ja anga (osa-alueet), kokoaa koko harjoituksen yhdeksi hiljaiseksi kokonaisuudeksi, jossa keho on vasta ensimmäinen ovi.
Joogan kahdeksan osa-aluetta
Kahdeksan osa-aluetta tarjoavat kehyksen tasapainoiseen kasvuun, niin sisäiseen kuin ulkoiseenkin. Ne eivät ole järjestyksessä kiivettäviä askelmia, vaan yhden elävän kokonaisuuden osia, joita tutkitaan ja punotaan osaksi elämää ajan mittaan. Ajattele asentoja, joihin useimmat meistä tutustuvat ensin sisäänkäyntinä, ei koko talona.
- Yama (eettiset periaatteet). Periaatteet, jotka ohjaavat tapaamme kohdata ympäröivä maailma: väkivallattomuus (ahimsa), totuudellisuus (satya), varastamattomuus (asteya), energian oikea käyttö ja itsehillintä (brahmacharya) sekä omistamattomuus (aparigraha).
- Niyama (henkilökohtaiset harjoitukset). Harjoitukset, jotka kehittävät sisäistä kurinalaisuutta ja itsearvostusta: puhtaus (saucha), tyytyväisyys (santosha), kurinalainen ponnistelu (tapas), itseopiskelu (svadhyaya) ja antautuminen korkeammalle tarkoitukselle (Ishvara Pranidhana).
- Asana (asennot). Lännessä tutuin joogan osa: fyysiset asennot, jotka vakauttavat ja rentouttavat kehoa sekä valmistavat sitä istumiseen.
- Pranayama (hengitysharjoitus). Hengityksen parissa työskentely ja sen tunnistaminen, kuinka tiiviisti se liittyy mielentilaamme ja tunteisiimme.
- Pratyahara (aistien vetäminen sisäänpäin). Aistien kääntäminen sisäänpäin, pois ulkoisten ärsykkeiden vetovoimasta.
- Dharana (keskittyminen). Huomion kokoaminen yhteen pisteeseen - hengitykseen, mantraan tai esineeseen - ja sen ylläpitäminen.
- Dhyana (meditaatio). Vakiintuneen ja vaivattoman sulautumisen tila, jossa mieli hiljenee.
- Samadhi (sulautuminen). Patanjalin järjestelmässä tämä on se osa-alue, jota kohti polku kulkee: syvä hiljaisuus, jossa tavanomainen erillisyyden tunne väistyy.
Kahdeksan osa-alueen historiallinen tausta
Kahdeksan osa-aluetta kirjasi Maharishi Patanjali perustavanlaatuisessa teoksessaan Joogasutrat, joka ajoitetaan yleensä noin vuoteen 400 jaa. Sana sutra tarkoittaa ’langaksi pujottamista tai kutomista’ ja vihjaa siihen, kuinka nämä noin 195–196 aforismia eli lyhyttä, tiivistä mietelausetta liittyvät toisiinsa muodostaen kokonaisen filosofian.
Yoga Sutrat jakautuvat neljään osaan. Toinen osa, Sadhana Pada (hengellisen harjoituksen kirja), luettelee kahdeksan haaraa sutrassa 2.29. Patanjali esittää kahdeksanosaisen polun keinona lievittää inhimillistä kärsimystä ja kulkea kohti itseoivallusta. Perinne kuvaa tämän liikkeen syvimmät vaiheet omana jatkumonaan: ensimmäinen uppoutuminen (savikalpa eli samprajnata samadhi), jossa subjekti ja objekti ovat yhä hienovaraisesti läsnä, avautuu kohti täydellisempää uppoutumista (nirvikalpa eli asamprajnata samadhi), jonka päämääräksi nimetty kaivalya, vapautuminen, päättää polun.
Sutran 2.29 mukaisesti lainattu alkuperäinen sanskritinkielinen kahdeksan haaran teksti kuuluu:
यमनियमासनप्राणायामप्रत्याहारधारणाध्यानसमाधयोऽष्टावङ्गानि ॥ २.२९॥
(Yama niyama asana pranayama pratyahara dharana dhyana samadhi ashtau angani || 2.29 ||)
Yhdessä nämä kahdeksan haaraa kuvataan keinona kehittää harmonisempaa mieltä, kehoa ja henkeä sekä ohjata harjoittajaa kohti tasapainoista hyvinvoinnin ja vapauden tunnetta.
Yama, eettiset periaatteet
Joogapolku alkaa perinteessä Yamasta: eettisistä periaatteista, jotka muovaavat tapaamme kohdata ympäröivä maailma. Ne eivät ole niinkään sääntölista kuin toimintatapa, johon kasvetaan. Yama kutsuu vakaaseen sisäiseen kuriin, avautumiseen vaatimusten sijaan ja pyytää meitä ilmentämään esimerkiksi seuraavia arvoja:
- Ahimsa (अहिंसा). Väkivallattomuus ja myötätunto ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.
- Satya (सत्य). Totuudellisuus ja rehellisyys siinä, miten puhumme ja toimimme muiden kanssa.
- Asteya (अस्तेय). Varastamattomuus, ei vain omaisuuden vaan myös ajan, energian ja ideoiden kunnioittaminen.
- Brahmacharya (ब्रह्मचर्य). Perinteisesti pidättyväisyys ja elinvoiman oikea käyttö; nykyään sitä harjoitetaan usein aistien kohtuullisuutena ja itsehillintänä.
- Aparigraha (अपरिग्रह). Ahneuden ja takertumisen välttäminen, tyytyväisyyden löytäminen siitä, mitä meillä on, ilman loputonta haalimista.
Niyama, henkilökohtaiset harjoitteet
Niyama, toinen haara, suuntaa huomion sisäänpäin, henkilökohtaisiin harjoitteisiin, jotka jalostavat luonnetta ja lujittavat päättäväisyyttä. Siinä missä Yama katsoo ulospäin, Niyama suuntautuu kotiin. Niyamoja on viisi:
- Saucha (शौच). Puhtaus, ei vain kehossa vaan myös mielessä ja puheessa.
- Santosha (संतोष). Tyytyväisyys, helppouden löytäminen siitä, mikä on, ja nykyhetken arvostaminen.
- Tapas (तपस्). Kurinalainen ponnistelu ja sinnikkyys, tasaisen omistautumisen lämpö.
- Svadhyaya (स्वाध्याय). Itsetutkiskelu, tekstien lukeminen, omien ajatusten ja tekojen pohtiminen sekä itsensä rehellisempi tuntemaan oppiminen.
- Ishvara Pranidhana (ईश्वरप्रणिधान). Tekstissä antautumista jumalalliselle, jonka voi ymmärtää laajasti korkeampana voimana, syvempänä tarkoituksena tai yksinkertaisesti tarpeesta hallita kaikkea irti päästämisenä.
Niyama on hiljaista, päivittäistä työtä. Monet kokevat, että itsetutkiskeluun ja pohdintaan tarkoitettu päiväkirja tarjoaa Svadhyayalle paikan elää, tilan huomata, mikä toistuu ja mikä muuttuu.
Asana, fyysiset asennot
Asana, lännessä tunnetuin joogan muoto, on fyysisten asentojen harjoittamista. Sana tulee sanskritin istuinta tarkoittavasta sanasta, ja sillä viitattiin alun perin vakaaseen istuma-asentoon, jossa keho on asettunut istumaan ja hengittämään.
Monet asennot sopivat meditaatioon, mutta asanan ytimessä on sellaisen asennon, Sthira Sukhasanan, löytäminen, jossa voit olla vakaa, mukava ja liikkumatta. Vakaa istuintyyny voi olla ratkaiseva ero pelkän istumisen ja mukavasti istumisen välillä, ja juuri tuo pieni ero ratkaisee usein sen, istutko uudelleen huomenna.
Syvemmällä tasolla asanassa on kyse mielen, kehon ja hengityksen yhdistämisestä. Asentoa pitäessä huomio siirtyy kehon pinnalta kohti jotakin hiljaisempaa sen alla.
On hyvä muistaa, että asana on vain yksi joogan kahdeksasta haarasta. Se tarjoaa paljon sellaisenaankin, mutta perinteen mukaan kokonaisvaltaisempi muutos syntyy työskentelemällä kaikkien kahdeksan kanssa yhdessä.
Pranayama, hengitysharjoitus
Pranayama, neljäs haara, työskentelee hengityksen kanssa. Sana juontuu kahdesta sanskritin juuresta: prana, joka tarkoittaa ”hengitystä” tai ”elämänvoimaa”, ja ayama, joka tarkoittaa ”laajentamista” tai ”säätelyä”.
Hengitys on tiiviisti yhteydessä mieleen. Pranayama tunnistaa tämän yhteyden ja työskentelee sen kanssa lempeästi, ja perinteen mukaan hengityksen säätelyn sanotaan tuovan rauhaa, keskittymistä ja vakaata tyyneyttä. Monet haluavat tuoksuttaa ilman ensin, ehkä muutamalla tipalla eteeristä öljyä hengitysharjoitusta varten, jotta aistit tietävät, että on aika hidastaa.
Tekniikoita on monia, ja jokaisella on oma luonteensa. Yleisimpiä ovat esimerkiksi:
- Ujjayi Pranayama (voittoisa hengitys). Kurkun kevyt supistaminen saa aikaan pehmeän, merta muistuttavan äänen jokaisella sisään- ja uloshengityksellä.
- Nadi Shodhana (vuorotteleva sierainhengitys). Hengittämistä yksi sierain kerrallaan; perinteen mukaan sen sanotaan tasapainottavan kehon kahta puolta.
- Kapalbhati (kalloa kirkastava hengitys). Voimakkaampi tekniikka, jossa nopeat, voimakkaat uloshengitykset vuorottelevat passiivisten sisäänhengitysten kanssa.
Harjoittajat kuvailevat pranayamaa keinoksi hiljentää mieli ja tasapainottaa energiaa. Kun työskentelet hengityksen kanssa, myös muu harjoitus rauhoittuu usein.
Pratyahara, aistien vetäytyminen
Pratyahara, viides osa, on aistien vetämistä sisäänpäin, pois maailman jatkuvasta vetovoimasta. Siinä irrotetaan otetta häiriötekijöistä ja suunnataan huomio sisäiseen maisemaan.
Pratyaharaa voi harjoittaa monin tavoin, esimerkiksi:
- Katseen pehmeä kohdistaminen yhteen pisteeseen (Trataka). Katseen lepääminen esineessä, perinteisesti yhdessä katseltavassa kynttilänliekissä, jotta mieli kokoontuu ja häiriötekijät väistyvät.
- Silmien sulkeminen ja hengityksen seuraaminen. Yksinkertainen harjoitus, joka ankkuroi huomion sisäiseen tilaan ja vahvistaa sisäistä tietoisuutta.
- Ulkoisista äänistä irtipäästäminen. Harjoittelu hiljaisessa paikassa tai korvatulppien käyttäminen ulkopuolisen melun vaimentamiseksi.
Pratyahara on luonnollinen kynnys tällä polulla, ja se valmistaa syvempään hiljaisuuteen, joka seuraa. Jotkut haluavat merkitä tämän kynnyksen harjoituksen alun merkiksi sytytettävällä suitsukkeella, pienellä viestillä siitä, että tämä aika on pyhitetty harjoitukselle.
Dharana, keskittyminen
Dharana, kuudes osa, on keskittynyttä tarkkaavaisuutta: huomion suuntaamista yhteen kohteeseen, kuten hengitykseen, mantraan tai esineeseen, ja sen säilyttämistä siinä.
Dharana harjoittaa mieltä pysymään kohteessaan ja vastustamaan hajamielisyyttä. Tämä vakaus mahdollistaa syvemmän meditaation. Sitä voi harjoittaa monin tavoin, esimerkiksi:
- Mantran toistaminen. Sanan tai lauseen, kuten ”Omin”, tai henkilökohtaisen voimalauseen toistaminen hiljaa tai ääneen. Mantran tahtiin käytettävä japa-mala antaa käsille tekemistä samalla, kun mieli pysyy äänessä.
- Hengityksen seuraaminen. Sen luonnollisen kulun tarkkailu yrittämättä muuttaa sitä.
- Mielikuvan pitäminen. Mielen lepääminen mielikuvassa, kukassa, symbolissa tai mandalassa.
Dhyana, meditaatio
Dhyana, seitsemäs osa, on vakiintunutta meditatiivista sulautumista. Tässä tilassa mieli keskittyy vaivattomasti, ja ajatusten sekä huolten jatkuva hälinä alkaa hiljentyä.
Lännessä dhyanasta käytetään usein yksinkertaisesti nimitystä ”meditaatio”, mutta perinteessä sillä tarkoitetaan muutakin kuin hiljaa istumista. Se kuvaa hiljaisen, koonneen huomion tilaa, jossa tavanomainen erillisyyden kokemus alkaa hälvetä. Monet harjoittajat kokevat, että mieltä ennen meditaatiota tyynnyttävä ääni helpottaa siirtymää, ja että laulavan maljan tasainen sointi istunnon alussa ja lopussa antaa harjoitukselle selkeät rajat.
Dhyanan lähestymiseen on monia tapoja, ja kaikkia yhdistää pyrkimys mielen tyynnyttämiseen. Yleisiä harjoituksia ovat:
- Transsendenttinen meditaatio (TM). Toistetaan mantraa hiljaa, jotta mieli asettuu pintatason ajatusten tuolle puolen.
- Vipassana (oivallusmeditaatio). Tarkkaillaan ajatuksia, tuntemuksia ja tunteita niiden noustessa ja väistyessä, ilman arvostelua.
- Zazen (zen-meditaatio). Istutaan hiljaisuudessa ja levätään hengityksessä tai yksinkertaisesti nykyhetkessä.
Samadhi, sulautuminen
Samadhi, kahdeksas osa, on se, jota kohti polku suuntautuu. Patanjalin viitekehyksessä sitä kuvataan syväksi sulautumiseksi, jossa koettu erillisyys minän ja muun välillä hälvenee ja harjoittajan sanotaan lepäävän syvässä, avarassa tyyneydessä.
Perinteen mukaan samadhia ei voi pakottaa ponnistuksella tai tahdonvoimalla. Sen sanotaan kypsyvän vähitellen vuosien kärsivällisen harjoittelun myötä – sitä ei oteta haltuun, vaan sen annetaan tapahtua.
Joogan kahdeksan osan tarkoitus
Perinteessä joogan kahdeksan osaa johtavat kohti samadhia, mutta matka itsessään on muutos. Yama ja niyama luovat perustan oikealle toiminnalle ja itsekurille. Asana (asennot) ja pranayama (hengitysharjoitus) valmistavat kehon ja mielen istumiseen. Pratyahara (aistien vetäytyminen), dharana (keskittyminen) ja dhyana (meditaatio) hiovat tarkkaavaisuutta ja ohjaavat sitä kohti sisäistä tyyneyttä.
Ashtanga-joogan harjoitukset
Ashtanga-jooga on voimakas ja järjestelmällinen harjoitusmuoto, joka pohjautuu Sri K. Pattabhi Joisin opetuksiin. Se noudattaa ennalta määrättyä asentosarjaa (asanoita) kiinteässä järjestyksessä, ja jokainen asento liittyy hengitykseen (vinyasa). Sarjoja on useita, ja niiden vaikeusaste kasvaa; ensimmäisiä sarjoja harjoitellaan yleisimmin:
- Alkeissarja (Yoga Chikitsa). Perustavanlaatuinen asentosarja, jota harjoittajat kuvailevat puhdistavaksi ja maadoittavaksi ja joka sopii hyvin aloittelijoille.
- Keskitasoinen sarja (Nadi Shodhana). Se rakentuu alkeissarjan pohjalle ja sisältää vaativampia asentoja ja syvempiä kiertoja, joiden sanotaan vaikuttavan energiakanaviin (nadeihin).
- Edistynyt sarja (Sthira Bhaga), perinteisesti Advanced A ja B (myöhemmin laajennettuna kohti sarjoja A-D). Nämä sarjat vaativat huomattavaa voimaa ja notkeutta, ja niitä harjoittelevat vain kokeneet harjoittajat pätevän opettajan ohjauksessa.
Ashtanga-jooga palkitsee tasaisesta ja johdonmukaisesta harjoittelusta. Oppilaat pysyvät yleensä yhdessä sarjassa melko pitkään ennen siirtymistä eteenpäin, ja juuri toisto on harjoituksen ydin: se kehittää voimaa ja notkeutta sekä keskittymistä ja kurinalaisuutta.
Miksi harjoittaa joogapolun kahdeksaa osaa?
Kahdeksan osaa tarjoavat polun kohti elämää, jossa on hieman enemmän rauhaa, selkeyttä ja itsetuntemusta. Mutta miksi lähteä tälle polulle? Perinne viittaa siihen, mitä harjoitus voi hiljaisesti tuoda keholle, mielelle ja hengelle.
Paluu itseemme
Sutran 2.28 kohdassa Patanjali tarjoaa tämän:
Yoga anga anushtanat ashuddhi kshaye jnana diptir aviveka khyateh (2.28). Joogan kahdeksan osan pitkäjänteinen harjoittaminen kuluttaa epäpuhtaudet pois, jolloin viisauden ja erottelukyvyn valo loistaa esiin.
Kun kahdeksan osaa punoutuvat osaksi elämää, niistä tulee itsetutkiskelun väline. Ne kuluttavat hellävaraisesti pois ”epäpuhtauksia” - väsyneitä ajatuksia, tapoja ja kaavoja, jotka sumentavat meitä - jotta ”viisauden valolla” olisi tilaa tulla esiin ja jotain aidompaa voisi näkyä.
Kokonaisvaltainen lähestymistapa
Siinä missä jotkin harjoitukset keskittyvät vain kehoon tai vain mieleen, kahdeksan osaa pitävät kaiken koossa. Ne eivät ole erillisiä askelmia, vaan toisiinsa liittyviä harjoituksia, jotka toimivat yhtenä kokonaisuutena:
- Eettiset periaatteet (Yama ja Niyama) luovat perustan oikealle toiminnalle ja itsekurille.
- Asennot (Asana) ja hengitysharjoitukset (Pranayama) valmistavat kehoa ja mieltä meditaatioon.
- Aistien vetäytyminen (Pratyahara), keskittyminen (Dharana) ja meditaatio (Dhyana) hiovat tarkkaavaisuutta ja johdattavat kohti sisäistä hiljaisuutta.
Aukeava harjoitus
Kahdeksan osaa eivät ole nopea ratkaisu, vaan harjoitus, joka kypsyy ajan myötä. Kärsivällisesti harjoittavat kuvailevat monenlaisia muutoksia:
- Fyysisesti. Lisää voimaa ja liikkuvuutta sekä tasapainoisempi hyvinvoinnin tunne.
- Henkisesti. Terävämpi keskittymiskyky, vähemmän stressiä ja tasaisemmat tunteet.
- Henkisesti. Syvempi itsetuntemus, läheisempi yhteys nykyhetkeen ja uudistunut tarkoituksentunne.
Sisäinen lahja
Kahdeksaa osaa verrataan joskus tuolin jalkoihin, joista jokainen tukee kokonaisuutta. Yhdessä harjoitettuina ne luovat hiljaisen synergian. Kuten Gurudev Sri Sri Ravi Shankar asian ilmaisee:
Joogalla on kahdeksan osaa, kuten tuolilla on neljä jalkaa. Jos siis vedät yhtä, kaikki muukin seuraa. [...] Kun keho kehittyy, koko keho kehittyy yhdessä. Siksi Patanjali sanoo, että nämä ovat kaikki joogan osia (eivät joogan askelmia).
Lopuksi
Jooga tarjoaa paljon asentojaan laajemman polun. Patanjalin muotoilemat kahdeksan osaa muodostavat kokonaisvaltaisen kehyksen itsetutkiskelulle, etiikalle, kurinalaisuudelle, hengitykselle ja hiljaisuudelle, jotka kietoutuvat toisiinsa. Ajan mittaan harjoitettuna ne kutsuvat tavalliseen päivään hieman enemmän rauhaa, selkeyttä ja yhteyttä. Jos polku vetää sinua puoleensa, voit tutustua laajempaan tietoisuutta ja henkisyyttä tukeviin välineisiin, joita sen ympärille on ajan myötä kehittynyt.
Olipa oma paikkasi tällä polulla mikä tahansa, pysyköön harjoituksesi hiljaisena oppimisen, kasvun ja paluun matkana.
